This Is My Secret F, kuollut 29.09.2015

       
© VRL-00050
Kyseessä on virtuaalihevonen!

Virallinen nimi: This Is My Secret F, "Teemu" Syntynyt: 17.05.2011 (17v.) 3v 17.10.2011
Rek.nro: VH12-021-0158 Rotu & sukupuoli: Trakehner & Ori
Säkäkorkeus: 170cm Väritys: Punarautias
Kasvattaja: Frida VRL-05826, Faconde Omistaja: Frida, Faconde
Painotuslaji: Esteratsastus Koulutustaso: ko:HeA, re:160cm

Meriitit

EV-II
Palkittu lokakuun ERJ tilaisuudessa ERJ-II palkinnolla pistein 5+50+30+2,2+8=95,2p.
Palkittu kesäkuun YLA tilaisuudessa YLA2 palkinnolla pistein 25,5(16+9,5)-33(21+12)-17-11-5=91,5p.

Luonnekuvaus

Heipähei, olen This is My Secret F, tutummin vain Teemu. Olen 170 cm korkea trakehnerori. Olen ystävällinen mutta silti melko temperamenttinen. Omasta mielestäni hyppään jopa pieniä taloja ja koulussa osaan passagen ja piaffen, mutta omistajani ilmoittaa minua vain 160 cm esteluokkiin ja helpon A:n kouluratoihin.

Hoidettaessa odottelen paikallani, vaikkei harjaus mitään lempipuuhaani olekaan. Olen varsin herkkähipiäinen ja en tykkää ollenkaan liian pehmeästä harjauksesta – se kutittaa ikävästi! Silloin vain pudistelen itseäni ajan saadakseni ärsyttävän harjan pois karvapeitteeltäni. Kavioitani en jaksaisi millään nostella, joten niiden nostelu on oikein hyvää hikiurheilua. Paremmin siinä kunto nousee kun punttisalilla! Kun hoitaja saa jalkani ylös, seison kuitenkin ihan kunnolla, vaikka välillä koitan nostaa jalkaani pois putsauksesta. Satuloitaessa steppaan hieman – satula tietää ulos menemistä! Kuolaimet otan hyvin suuhun, mutten kestä kovin kauaa hihnojen ihmettelyä tai miettimistä, että mihin ne tulee, vaan koitan rynniä jo ulos karsinasta. Taluttaessa kuljen energisesti eteen eikä minua tarvitse kiskoa – joskus vauhtia on vähän liikaakin, kun koitan ohittaa edellä menevän hevosen. Jos heinät ovat jo annosteltu valmiiksi tallikäytävälle, yritän ryövätä pientä matkaevästä. Siksi kanssani kannattaa olla koko ajan valppaana.

Ratsastaessa odotan paikallani selkäännousun ajan, mutta satulavyön kiristyksessä ja jalustimien mittailuissa en haluaisi enää odotella – varsinkin jos toiset ratsukot lähtevät jo liikkeelle! Olen eteenpäinpyrkivä ja aluksi myös melko kovasuinen, mutta hetken verryteltyä alan myös noudattaa pienimpiäkin pyyntöjä. Olen hyvin eteenpäinpyrkivä ja vauhtia saakin toppuutella tasaisen väliajoin. Koulussa höslään hieman ja en jaksaisi keskittyä – mielestäni se on ihan liian rauhallista ja hidasta minulle! Painan kädelle melko paljon, mutta rauhoittelun jälkeen myös kouluratsastus onnistuu ihan hyvin. Esteillä tunnen olevani kotona, vauhtia riittää! Osaan sijoittaa askeleeni melko hyvin oikeille kohdille enkä vain rynni esteiden läpi, vaikka niin voisi kuvitella kouluratsastuksestani. Hyppään tosin melko korkealta – ne vievät hieman aikaa, mutta otan menetetyn ajan melko nopeasti kiinni vauhdillani. Joskus on silti hyvä rauhoitella minua, että esimerkiksi tiukat käännökset menisivät hyvin. Olen melko huono häviäjä – positiivisemmin hyvä voittaja! Rakastan huomiota ja yleisön ihastelua, ja myös rapsuteltavana jaksan seisoa hetken jos toisenkin.

Inhoan traileria. En millään haluaisi mennä sinne, mutta ihmeellisillä jekkukonsteilla ihmiset saavat keploteltua minut autoon. Kun huomaan huijauksen, saatan koittaa lytätä ihmisen seinään tai vähintään potkaisen protestoivasti seinää – olen myös pari kertaa noussut pystyyn, mutta siitä pahasta tavasta olen jokseenkin päässyt pois. Minusta on vain ahdistavaa joutua pieneen koppiin, mutta mahdollisimman hiljaisessa ja rauhallisessa trailerissa rauhoitun hiljakseen. Kengittäjän kanssa seisoskelen ihan hyvin, vaikken vieläkään antaisi mielellään nostaa jalkaani. Usein kuitenkin kengittäjäsedät tai –tädit ovat sen verran vahvoja että jalkani nostamisessa ei ole mitään vaivaa. Eläinlääkäristä en tykkää niinkään paljon, mutta toimeen tulen silti! Nuuhkin hänen vaatteitaan – joskus takkiin on tarttunut jonkun ihanan tamman haju. Eläinlääkärin kenkiä tykkään maistella tai ainakin hamuta. Pakko myöntää, että matolääkkeen syön melko helposti. Ruiskulla lääke menee helposti mahaani, kunhan palkaksi on saatavilla leipää tai vaikka omenanviipale.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Toyboy
koHeA, re160cm, sk.170cm, prn
ERJ-I, klass I
ii. Partyboy evm
ko, re160cm, sk.175cm, prn
iii. Voodoo Toy evm
koHeB, re160cm, sk.177cm, rn
iie. Always Forever evm
koHeA, re160cm, sk.171cm, prt
ie. Broken Toy evm
koHeA, re150cm, sk.168cm, rn
iei. Martoy evm
koHeA, re150cm, sk.172cm, km
iee. Valerie evm
koHeB, re160cm, sk.165cm, m
e. Secret Frolic
koHeA, re160cm, sk.cm169, km
ERJ-II, ERL-II, YLA2
ei. American Legacy evm
koHeA, re150cm, sk.170cm, rt
eii. Secret Delight evm
koHeA, re160cm, sk.169cm, rt
eie. Dalila evm
koHeB, re160cm, sk.168cm, rn
ee. Antarktica evm
koHeB, re160cm, sk.165cm, km
eei. Sargent evm
koHeA, re160cm, sk.167cm, m
eee. Elaiza evm
koHeA, re150cm, sk.169cm, km


Toyboyn isä Partyboy ei ole kovin tunnettu jalostusori, mutta se on jättänyt muutaman hyvän jälkeläisen, joista Toyboy on yksi. Ori oli ruunikko ja se oli rakenteeltaan mukiinmenevä, vaikkakin perinteistä trakehneria raskaampi. Ongelmia oritesteissä tuli ainoastaan ajoittaisen yhteistyöhaluttomuuden takia. Kotioloissa ori käyttäytyi huomattavasti paremmin, mutta hälinän keskellä sen hermot eivät kestäneet ja se alkoi pullikoida vastaan. Näistä syistä ori ei myöskään kilpaillut ratsastuskisoissa muutamaa starttia enempää. Nykyään tämä 170-senttinen herra on perhehevosena itävaltalaisilla omistajillaan perheen kotitallilla.
Voodoo Toy oli ehkä hieman karmaisevasta nimestään huolimatta poikaansa rauhallisempi ja "asiallisempi", vaikkakaan ei helpoimmasta päästä. Rakenteeltaan ori oli poikansa tavoin hieman perinteistä trakehneria raskaampi, mutta tuli kantakirjatuksi toisella palkinnolla. Kilpailunäytöt jäivät orilla vain nimellisiksi hyvän suvun ansiosta, vaikka Voodoo osoittikin kyvykkyyttä sekä estekentillä että kenttäradoilla. Jälkeläisiä tälle tummanruunikolle, 169-senttiselle orille kertyi sen melko pitkän jalostusuran aikana kaikkiaan parisensataa. Osa jälkeläisistä tosin ei ole trakehnereja, vaan orin geenit näkyvät myös ratsuponipuolella. Ori koki luonnollisen kuoleman 25-vuotiaana omassa tarhassaan.
Toyboyn isän emä Always Forever, "Fiona", oli niin sanotusti lempeä jättiläinen - ainakin niin kauan kun joku ei kivunnut sen selkään. Ratsastettaessa kun tamma muuttui oikeaksi sähikäiseksi ja sen satulasta tuli useampikin yrittäjä alas tamman pukitellessa. Säkäkorkeutta Fionalla oli kaikkiaan 172 senttimetriä. Kilpakentillä Fiona saavutti melko hyviä tuloksia, mutta sen eteneminen pysähtyi lähinnä tarpeeksi hyvän ratsastajan puutteeseen, eikä suinkaan kapasiteetin loppumiseen. Haastava ruunikko tamma myytiin lopulta siittolaan, jossa se sai viisi hyvää jälkeläistä, jotka kaikki olivat oreja. Tamma jouduttiin lopettamaan jalan katkeamisen takia toisen hevosen potkaistua sitä tarhassa. Fiona oli taivaslaitumille siirtyessään 19-vuotias.
Broken Toyn kasvattaja vannoi hyvien emälinjojen nimeen, mutta tamma itse on erinomainen osoitus siitä, millaisen helmen voi saada yhdistäessään loistavan jalostusorin ja hienon suoritustamman. Broken Toy kilpaili itse esteratsastuskilpailuissa ja menestyi niissä hyvin. Luonteeltaan tamma on rauhallinen niin käsiteltäessä kuin ratsastettaessakin, mutta sillä on kuitenkin tarpeellista sähäkkyyttä vaativista esteluokista suoriutumiseen. Tamman mainittavin saavutus on sijoittuminen viidentoista parhaan joukkoon Saksan mestaruuskilpailuissa. Broken Toy kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja se siirtyi jalostuskäyttöön ollessaan 11-vuotias. Jälkeläisiä tammalla on toistaiseksi neljä: kolme tammaa ja Toyboy. Säkäkorkeutta Broken Toylla on 166 senttiä ja väriltään se on mustanruunikko. Tamma on isänsä ensimmäisiä ja hienoimpia jälkeläisiä.
Martoy on yksi hienoimmista koskaan eläneistä puoliverisistä jalostusoreista. Ori on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja se on menestynyt hyvin myös erilaisissa oritesteissä. Martoy on kilpaillut vain muutaman startin, mutta se on osoittanut hyppylahjojaan erilaisissa näytösluontoisissa tilanteissa. Säkäkorkeutta orilla on 167 senttiä ja väriltään se on musta, ja sen ainoa merkki on pieni tähti keskellä otsaa - oikea unelmahevonen siis! Luonteeltaan Martoy on suorasukainen ja rehellinen, eikä lainkaan stereotyyppisen orimainen. Korviini ei ole kantautunut, että yksikään sen kohdannut olisi koskaan keksinyt sen käyttäytymisestä pahaa sanottavaa. Ori on periyttänyt tummaa väriä, hyvää hyppytyyliä ja rauhallista luonnetta monelle jälkeläiselleen, joita on kaikenkaikkiaan lähemmäs 600 kappaletta kun otetaan huomioon myös rekisteröimättömät hevoset. Trakehnerkantakirjaan hyväksyttyjä jälkeläisistä on noin 50 kappaletta. Martoy asuu omistajiensa kotitallilla Frankfurt am Mainissa ja viettää siellä eläkepäiviään - ori kun ei ole enää tarjolla jalostukseen.
Valerie oli hieno suoritushevonen ja se tekikin loistavan uran esteratsuna. Parhaimmillaan Valerie kilpaili Saksassa kansallisissa kilpailuissa ja sijoittuikin hyvin. Tamman ratsastaja sanoi usein, että esteradalla Valeriella tuntuu olevan ylimääräinen aisti - niin sujuvasti se vastasi apuihin. Rakenteeltaan tamma ei ollut paras mahdollinen ja siksi saikin kantakirjauksessa vain kolmannen palkinnon, mutta sen hienojen kisanäyttöjen ja miellyttävän luonteen ansiosta omistaja päätti teettää tammalla varsan sen kilpauran päätyttyä. Varsojen määrä ei kuitenkaan jäänyt yhteen vaan kaikkiaan niitä syntyi neljä kappaletta. Viimeinen varsa valitettavasti kuoli synnytyksessä samoin kuin Valerie-emä. 21-vuotiaana menehtynyt tamma oli väriltään ruunikko ja säkäkorkeutta sillä oli 163 senttimetriä.

Teemun isänisä American Legacy on 170cm korkea rautias estepainotteinen trakehner-ori, joka myytiin jo alle 2-vuotiaana Saksasta Suomeen potenttiaalisena kisa- ja jalostusorina. Tottahan tuo orin kasvattaja puhuikin silloin ja kertaakaan ei orin nykyisen omistajan ole tarvinnut katoa ostostaan. Tämä herra nimittäin kisaa kansainväliselläkin tasolla 150cm luokkia ja on myös sijoittunut niissä kohtuullisen monta kertaa. Ikäähän tällä orilla on jo 20-vuoden verran ja kisoja siis on tosiaankin enää vain noin yksi kuukaudessa jos sitäkään, mutta edelleen herralla riittää virtaa kisata ja sijoittua. Tämä ori on myös kantakirjattu ensimäisellä palkinnolla ja jälkeläisiä herralle on siunaantunut kokonaiset kaksitoista kappaletta. Omistajan mukaan muutama jälkeläinen saattaa tulla lisää eläkkeelle jäännin jälkeen, mutta se nähdään sitten.
Isänisänisä Secret Delight oli 169cm korkea rautias estepainotteinen trakehner-ori, joka kumminkin kisasi silloin tällöin myös koulukisoissa helppoja luokkia. Tämä ori oli monen mielestä melkein kotimaansa Puolan tunnetuin estehevonen ja sitä kyseltiinkin ahkerasti jalostukseen ympäri Eurooppaa. Omistaja oli kumminkin sitä mieltä, että niin kauan kuin hänestä riippuu, niin oria ei jalostukseen käytetä. Silloisen omistajan kuoltua ja orin vaihdettua omistajaa pakkohuutokaupassa, ori päätyi Saksaan, jossa se keräsi vielä lisää mainetta estekisoissa, sekä pääsemällä kantakirjaan ensimäisellä palkinnolla. Loppujen lopuksi jälkeläisiä tälle herralle kerkesi kertyi neljä kappaletta, kunnes ori kuoli luonnollisesti vanhuuteen 24-vuoden iässä ja paljon kunniaa itselleen keränneenä.
Isäisännemä Dalila oli 168cm korkea ruunikko trakehner-tamma, joka kisasi ahkerasti painotuslajissaan esteillä. Tamma syntyi ja asui koko elämänsä Saksassa, mutta kävi myös muissa Euroopan maissa keräämässä ihailijajoukkoa kisamatkojen ohessa. Dalila siis oli jo nuoresta saakka hyvin tunnettu estepiireissä ja hyvin moni alan ammattilainen halusikin varsan juuri tästä tammasta kasvamaan talliinsa. Tamman omistaja oli kumminkin omalla tavallaan "pihi" Dalilan jalostuskäytössä ja juuri sen vuoksi varsoja syntyikin loppujen lopuksi vain kolme kappaletta ja nekin hyvin tarkoin valituista yhdistelmistä. Tamma eli pitkän ja onnellisen elämän 15-vuotiaaksi, kunnes kuoli eräissä esteratsastuskisoissa kaaduttuaan esteen päälle.
Teemun emänemä Antarktica on 165cm korkea kimo trakehner-tamma, joka toimii omistajansa yleispainotteisena kisaratsuna kotimaassaan Saksassa. Mitenkään erityisen hyvin tämä tamma ei ole pärjännyt kummassakaan lajissa, mutta silti joitain yksittäisiä ja isoja kisojakin on tullut voitettua. Vaikka kisamenestys ei olekkaan huimaa, niin Antarktican lempeä ja äärimmäisen miellyttämisenhaluinen luonne tekevät siitä kumminkin todella hyvän rotunsa edustajan ja siksi tammaa ollaan käytetty satunnaisesti myös vammaisratsuna niin sanotun harrastuksen tavoin. Jälkeläisiä tälle tammalle on kerennyt kertyä kolme kappaletta ja enempää tuskin on enää tulossakaan, onhan neidillä ikääkin jo 18-vuotta ja kisauraakin se on pikku hiljaa lopettelemassa kokonaan.
Emänemänisä Sargent oli 167cm korkea musta estepainotteinen trakehner-ori, joka kisasi ja asui kasvattajansa omistuksessa koko elämänsä Saksassa. Alun perin ori oli tarkoitus myydä jollekin asiantuntevalle trakehner-kasvattajalle jatkamaan sukuansa, mutta kasvattajan jahkailtua myyntipäätöstä orin 3-vuotispäivään saakka, ei kasvattaja enää oria raaskinut myydä. Tämä päätös osoittautuikin enemmän kuin hyväksi kasvattajan kannalta, sillä ori hyppäsi esteitä pelottomasti jopa 160cm luokkia ja pärjäsikin luokissaan erinomaisesti. Ennen luonnollista kuolemaansa 25-vuotiaana, ori kerettiin kantakirjata kotimaassaan toisella palkinnolla ja sille kerkesi kertyä jälkeläisiä seitsemän kappaletta.
Emänemänemä Elaiza oli hyvin kaunis 169cm korkea kimo estepainotteinen trakehner tamma, joka vaihtoi elämänsä aikana omistajaansa valitettavan usein, milloin mistäkin syystä. Kovinkaan paljoa tamma ei siis kerennyt elämänsä aikana kisata, eikä siis näin ollen hankkia nimeä itselleen, mutta muutamia isojen kisojen voittoja pitkin Eurooppaa tammalta löytyy kisakalenteristaan. Loppujen lopuksi tämäkin neiti sai sen viimeisen ja pysyvän kotinsa 16-vuotiaana, kahdenkymmenenviiden eri kodin jälkeen ja siellä Elaiza laitettiinkin kisaeläkkeelle ja sille teetettiin yksi varsa. Onnellista elämää tamma sai elää viimeisessä kodissaan aina 20-vuotiaaksi saakka, kunnes se lopetettiin jalkaongelmien vuoksi.
C: *lumienkuli*



Syntynyt Varsan tiedot Emä Kotipaikka
19.07.2012 t. Indiana Ley Ironica Roth om. Welby
21.07.2012 t. Dark Secret F This Is My Secret F om. Julia
30.12.2012 o. Nighthammer Hexen Nighthaze Hexen om. Harley Stud
04.02.2013 o. Secret Honey Prince Sugar Princess PL om. Rousa
28.04.2013 t. Dessa Sheriella Dark Sherrie om. Maru
10.05.2014 t. Sahne Faithly Sahne Filanda om. Sierra
04.07.2014 o. Valiant Hawkhunter Valiant Snowhawk om. Taciturn
01.09.2014 t. Secret Clemency SCR Rapid Rattle STCR om. Kosmonautti
24.01.2015 t. Teresia Whisper Teréz Kalászról om. Gabi
. om.

Päiväkirja & valmennukset

Estevalmennus, valmentajana PopCorn
Verryttelit jo Teemun kanssa tullessani kentälle. ”Hei” sanoin innokkaasti. ”Moi” vastasit siirtäen Teemun käyntiin. ”Onko toiveita, mitä hypättäisiin?” kysyin kantaen musta-valkoista puomia kentälle. ”Eipä oikein” vastasit mietteliäänä. Pudotin puomin maahan ja mietin hetken. ”Kävisikö sarjaesteet?” heitin ja nostin puomin takaisin käsiini. Nykkäsit. ”Elikkäs kolmoissarja tuolle sivulle ja suhteutettu tälle sivulle” päätin ja aloin kasata esteitä. Kun olin saanut esteet kasattua, käskin teidän lähestyä laukassa sarjaa, jonka kaksi ensimmäistä estettä olivat vain puomeina maassa. Kolmas oli vain 80 cm korkea. ”Aloita näillä” sanoin ja asetuin katsomaan sarjan lähettyville Teemun suoritusta. Ori nosti laukan ja lähti rynnäköllä esteelle. Se vähät välitti puomeistani, mutta sai jotenkin sählättyä jalkansa puomeille. Sitten se teki huonon hypyn, jossa jäit jälkeen. ”Rauhallisemmin Frida! Teemu rynnii. Uudestaan! Tällä kertaa otat jo päädyssä hallitun laukan ja kun se on avuillasi vasta sitten tulet” ohjeistin. Nyökkäsit ja nostit laukan uudestaan. ”Rauhallisemmin” huusin, kun aloitte lähestyä estettä. Teemu hidasti laukkaa ja osui puomeille hyvin. Myös hyppy oli parempi ja näytti, että lentäisitte sen yli. ”Näin hyvä!” Nostan tuon sarjaksi, tule samalla lailla” sanoin ja juoksin nostamaan puomeja kannattimille. Lähestyitte sarjaa hallitusti ja Teemun oli helppo hypätä. Se suoritti tehvän loistavasti. ”Hienoa Frida! Taputa sitä” kehuin taputtaen käsiäni yhteen. ”Sitten suhteutettu kerran, niin eiköhän sitten riitä” sanoin ja nostin suhteutetun toisen osan okserin takapuomin 160 cm korkeuteen. Ensimmäisenä oleva pysty oli vain 140 cm. Lähestyitte laukassa ja ensimmäisellä esteellä Teemu loikkasi innokkaasti, kuin sanoakseen ”tämähän on vain verryttelyeste”. Toisella osalla oli jo Teemulla työtä päästä yli, muta este suoriutui hienosti. ”Hienoa! Taputa ja tee loppuverkka. Kiitos” sanoin iloisesti ja lähdin kävelemään kentän portille. Sieltä vilkutin vielä Fridalle, joka ravasi Teemulla ja vilkutti minulle.

Estevalmennus, valmentajana Ellen H.
Teemu vaikutti oikein pirtsakalta ja eteenpäinpyrkivältä tapaukselta, eikä se meinannut millään malttaa pysyä paikallaan edes satulaannousun aikana. Saitte aloittaa verryttelyt temponmuutoksilla, joiden avulla sait orin tuntumalle ja tempon sopivan rauhalliseksi. Saitte aloittaa hyppäämisen suhteellisen matalalla pystyesteellä, jonka yli Teemu loikkasi helposti. Istuntasi vaikutti olevan kunnossa ja hyppy näytti kaikinpuolin kauniilta. Kokosin teille esteradan, jonka tulitte kerta kerralta korkeammalta. Teemu hyppäsi reippaasti ja ilmavasti, mutta pysyen kuitenkin hallinnassa. Isommilla esteillä ori tuppasi vähän kuumumaan ja meno alkoi näyttää jo vaaralliselta. Muistutin pidätteen merkityksestä ja hoksattuasi sen, sait Teemun tuotapikaa hallintaasi. Loppua myöten hyppäämisenne näytti oikein hyvältä. Muista myös kotipuolessa pidätteen ja sopivan tempon merkityksen, niin johan luistaa!

Estevalmennus, valmentajana Veera
Teemu, rautias ori, ja Frida ovat lämmitelleet valmiiksi, ja minä olenkoonnut esteet, toisin sanoen jumppasarjan, valmiiksi. Annan ratsukonhypätä jumppasarjan kerran ravissa, jumppasarjan jälkeistä pystyäennen nostetaan kuitenkin laukka ja hypätään pysty laukassa. HuomaanTeemun ponnistavan hyvin, mutta olevan varsin vauhdikas ratsu.Jumppasarja, joka on nyt 60 sentin korkeudessa, näyttää olevanratsukolle todella helppo, joten nostan sen 80 senttiin. Pysty on nyt100 sentissä. Edelleenkään harjoitus ei tuota pienintäkään vaikeutta,joten ratsukko kävelee hetken, kun minä rakennan normaalin sarjaesteen, tai no normaalin ja normaalin. Sarjan ensimmäinen osa on pystyjonka takana on vesimatto, toinen osa on varsin kiinteän näköinenmuuri. Molemmat esteet ovat 100 senttisiä, mutteivat silti olehankalia Teemulle ja Fridalle. Sarjaa hypätään vielä useassa erikorkeudessa, sitten tehdään vähän rauhoittavia kavaletti harjoituksiaennen lopettamista.

Estevalmennus, valmentajana Milka
Ratsukon verryteltyä itsenäisesti aloittelimme itse valmennusta siirtymisin. Orilla oli rutkasti virtaa ja vaikka meno näytti hillityltä, näki ratsastajan ilmeistä, että neidissä oli pideltävää. Teemu oli liikkuessaan lumoavan kaunis. Yleensä puoliveriset tuntuivat kaikki olevan sellaista peruskauraa, samannäköisiä ruunikoita, mutta Teemussa oli jotain persoonallista. Erityisesti huomioni kiinnittivät sen upeat, kauniit silmät. Ori teki siirtymiset yllättävän hyvin ja siinä oli selvästi myös kouluhevosen vikaa. Ennen estetyöskentelyä verryttelimme vielä hieman laukassa tehden estehevoselle hieman epätavallisempaa harjoitusta. Ratsukko sai nostaa laukan mistä kohtaa uraa tahansa ja sopivasta kohtaa kääntää radan poikki kentän keskelle, johon tehtiin pysähdys laukasta. Aluksi ori näytti tyrmistyneeltä ja se oli selvästi kummissaan yllättävästä pysähdyksestä. Kehotin ratsastajaa tiivistämään istuntaansa ja pitämään erityisesti vatsalihakset tiukkoina pysähdyksessä. Viimeisillä kerroilla Teemu viimein pysähtyi, joskin muutamien käyntiaskeleiden jälkeen. Käskin ratsastajan kehua oria ja pääsimme siirtymään esteille. Tänään työskentelisimme perusteellisesti jumppasarjalla ja olinkin rakentanut toiselle pitkälle sivulle viiden esteen sarjan, jota korottaisimme hiljalleen. Pidemmittä puheitta aloitimme tulemalla sarjalle oikeassa kierroksessa laukassa. Teemu meinasi vähän lähteä käsistä ensin, joten ratsastaja käänsi sen pääty-ympyrälle, mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Kun laukka oli tasatahtista, he tulivat uudelleen sarjalle ja se sujui oikein hyvin. Ori työskenteli hyvin jaloillaan ja pysyi rytmissä ratsastajan myötäillessä hyppyjä. Nostimme estekorkeutta ja Teemun jalkatyöskentely tuntui vain paranevan mitä korkeampia hyppäsimme. Lopetimme onnistuneeseen sarjaan ja päästin ratsukon ravailemaan kevyessä ravissa loppuverryttelyjä. Kehotin ratsastajaa houkuttelemaan oria pohkeilla ja ohjilla venyttämään kaulaansa eteen ja alas, jotta selkälihakset pääsevät venymään kunnolla. Loppukäynnit ratsukko jäi kävelemään itsenäisesti.

Estevalmennus, valmentajana Hariet
Katsellessani itsenäistä verryttelyä, huomasin, että ratsukko tunsi toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Teemun korvat kääntyivät vuoroin eteen kuuntelemaan mitä muualla tapahtui ja vuoroin taakse kiinnittääkseen huomion ratsastajaan. Ratsukko näytti hyvältä yhdessä. Valmennus alkoi puomitehtävillä. Tehtävänä oli suhteutettu linja neljällä laukka-askeleella. Frida joutui pidättämään Teemua reilusti, koska se laukkasi liian vauhdikkaasti korvat pystyssä puomeja kohti ja ylitti ne korkealta. Viimeiset kerrat menivät oikein siististi. Puomit nostettiin esteiksi, jolloin orin into vain lisääntyi. Esteet eivät tuottaneet ongelmia. Sitten harjoiteltiin muutamia laukanvaihtoja esteellä. Lävistäjällä oli pysty, jolla piti vaihtaa laukka ja jatkaa lyhyelle sivulle, jolla oli toinen este. Teemu vaihtoi laukan tottuneesti joka kerta, mutta meinasi kiihdytellä vähän liikaa kulmaan ja seuraavalle esteelle. Seuraavaksi oli vuorossa suhteutettu linja kaarevalla uralla. Esteitä nostettiin hieman isommiksi. Fridan ja orin piti tulla tehtävä vuorotellen neljällä ja viidellä askeleella. Teemu lyhensi laukkaa erittäin hyvin! Viimeisenä mentiin rataa, johon sisältyi kaikki aiemmat tehtävät. Teemu oli radalla reipas ja kuunteli ratsastajaansa. Korkeimmillaan esteet olivat 130cm. Valmennus sujui mukavasti, onnea jatkoon!

Estevalmennus, valmentajana

Kilpailukalenteri

Sijoituksia 73kpl
14.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
17.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
20.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
22.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
20.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
21.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/50
22.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/50
24.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/50
26.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/50
21.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/50
22.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/50
23.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/50
21.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/50
23.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/55
24.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/50
25.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/50
24.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/49
10.12.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
13.12.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
22.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/40
22.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
23.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/40
23.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
23.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
25.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
26.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
28.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/50
29.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
30.01.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/50
02.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
08.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
12.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/40
26.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
28.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
28.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
01.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
02.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
04.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
06.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
06.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
25.02.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
02.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
03.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
03.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
12.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
13.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
02.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/53
04.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/53
06.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/33
28.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/80
09.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/33
10.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/33
11.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
13.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
14.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
28.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
30.03.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
01.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
02.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
23.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 5/30
26.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
04.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 4/30
06.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 2/30
11.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 5/40
14.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 6/40
15.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/40
17.05.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 1/30
17.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
18.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/40
17.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
19.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
21.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 2/30
13.04.2012 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/60
29.04.2012 - kutsu - ERJ - 150cm - 3/12

ETUSIVU | HEVOSET | ESITTELY | TOIMINTA
Webdesign © Pirdila     Faconde on virtuaalitalli!