Secret Frolic, kuollut 04.12.2013

       
© Benny de Ruiter

Virallinen nimi: Secret Frolic, "Selena" Syntynyt: Syntynyt 13.05.2010 (13v.) 4v 4v. 13.01.2011
Rek.nro: VH12-021-0168 Rotu & sukupuoli: Trakehner & Tamma
Säkäkorkeus: 170cm Väritys: Punaruunikko
Kasvattaja: Jane Bale, Saksa Omistaja: Frida, Faconde
Painotuslaji: Esteratsastus Koulutustaso: ko:HeA, re:160cm

Meriitit

ERJ-II
ERL-II
YLA2

Luonnekuvaus

Minä olen koko tallin kuningatar. Saan parhaat ruuat, osaavimmat hevosenhoitajat, vihreimmät laitumet ja myös eniten palkintoja esteratsastuskilpailuista. Rakastan elämääni, ja myös hmisiäni, vaikka välillä tahtoisinkin antaa potkut muutamalle henkilökohtaisten kaunojen vuoksi. Pidin myös siitä kodista, jossa asuin varsa-aikoinani. Sielläkin minusta pidettiin hyvää huolta, ja olen kuullut ihmisten yrittävän sanoa, että hyvän koulutukseni vuoksi olenkin näin taitava, viisas ja hyväkäytöksinen nainen.

On ihanaa, kun oma hoitajani tai rakas omistajani ilmestyy jostain. En yleensä pidä siitä, että minut viedään haasta harjattavaksi, koska se tarkoittaa huhkimisen alkavan kohta, mutta omien ihmisteni mukaan lähden mielelläni. Tapaan höristä tervehdykseksi ja juosta korvat pystyssä haan portille vastaan. Ihmiset eivät osaa puhua, mutta tuntuvat edes ymmärtävän jonkin verran minun puhettani niissä tilanteissa.Harjailu nyt ylipäätään on mukavaa. Varsinkin kesäisin saan hieman vaaratonta, mutta inhottavasti kutiavaa ihottumaa, ja on niin ihanaa, kun joku hoitaa kutinaa pois. Vaikka pidänkin mutakylvyistä kauneudenhoitomuotona, on kuivuneen lian irrottaminenkin jo mukavaa. Muutama muu tamma meidän tarhastamme ei tahtoisi nostaa kavioitaan, koska eivät kuulemma pääsisi sitten nopeasti puumia pakoon hyökkäyksessä, mutta minä en ajattele niin. Voin antaa puhdistaa kavioni, koska ihmiseni vahtivat ympäristöä puolestani silloin.Ainoa asia, mistä en pidä, on niinkutsuttu satulointi. Siksi kutsutaan tapahtumaa, jolloin meidän, hevosten selkään nostetaan nahkainen, muutaman kilon painoinen vehje, jonka päälle ihmiset voivat ratsastaessaan paremmin istua. Se laitetaan kiinni vyöllä, jonka kiristys tuntuu minusta hieman epämukavalta. Siksi luimistan korvani myös rakkaille ihmisille. Joskus poljen etujalkaani tehostaakseni sanomaani, mutta vielä kertaakaan en ole purrut tai potkaissut ketään. Satulahan ei satu, kuten ei luimistelukaan. Pureminen olisi liian kova rangaistus vaarattomasta toimenpiteestä.

Olen ammatiltani esteratsu. Sellainen, jota pikkuiset ihmislapset tapaavat kutsua aitahyppijäksi. Myös emäni ja isäni olivat upeita hyppääjiä, joskin olen ymmärtänyt, että minä olen vieläkin parempi. Se on hyvä: rakastanhan työtäni! Hoitajani, joka osaa jonkin verran puhua ymmärrettävästi, on sitä mieltä, että olen kaunis kun hyppään, koska pidän korviani innokkaan näköisesti pystyssä, jätän reilun ilmavaran esteen väliin ja näytän muutenkin iloiselta ja asiantuntevalta. Niitä olenkin, kieltämättä. Hän on sanonut, että minulla on kuitenkin vähän vaikeahko ratsastaa, ellei osaa asiaansa täysin, mitä lie se sitten tarkoittaakin. Kuulemma kuumun helposti ja vaadin pohjeapuja täsmällisesti ajoitettuna, ja olen herkkä suustani. Ilmeisesti se tarkoittaa, että suutun ellen onnistu (tai innostun, jos menee liian hyvin), en ymmärrä ihmeellistä potkintaa enkä siedä sitä, että joku roikkuu niissä ohjiksi kutsutuissa naruissa.
Osaan hieman kouluratsastusta myös. En aina ihan ymmärrä, mitä järkeä on mutkitella ja kiemurrella ratsastuskentällä, kun toiseen päähän pääsisi suorempaakin reittiä. Olen jutellut kouluratsujenkin kanssa, ja heidän mielestään mutkittelu on kaunista ja haastavaa. Ymmärtämättömyyteni vuoksi en varmaan olekaan kouluratsu. Kaiken lisäksi minua hermostuttaa ja tuskastuttaa, jos ihmiset yrittävät ohjata minua niin, etten ymmärrä. Silloin kiihdytän niin paljon kuin pienellä kentällä vain ehtii ja saan ainakin pienimmät ihmiset ujeltamaan jännästi satulassa. Sitä kutsutaan kiljumiseksi. Onneksi suurin osa ihmisistä pyytää minulta vain melko helppoja juttuja, jolloin jaksan yrittää parhaani pitkään.
Ihmiset kutsuvat maastoratsastukseksi sitä, että saan vaeltaa melko löysällä ohjalla metsässä tai pellolla, ja minusta se on hauskaa puuhaa. Yleensä hoitaja on se, joka vie minut metsälenkille, ja hän on aina kehunut minua. Ihmisistä varmasti on mukavaa, kun olen hyvällä tuulella. Silloin jaksan ottaa huomioon kaikenlaiset pyynnöt ja ohjausliikkeet ja kävelenkin energisemmin. Muutama laidunkaverini kesältä 2011 sanoi, että he pelkäävät metsässä liikkumista sapelihammastiikereiden ja muiden sellaisten vuoksi, mutta minä en ole koskaan nähnyt kuin yhden peuran, joka lähti pakoon heti. Koska en pelkää, olen utelias. Vien ihmisiä paikkoihin, joihin he eivät jaksaisi kävellä, eivät pääsisi autolla ja jonne muut hevoset eivät suostuisi heitä viemään. Samalla näen itsekin maailman sen eri kolkista.Minut viedään usein kilpailemaan siitä, mikä hevonen on paras hyppäämään. Olen kerta toisensa jälkeen todistanut, että minä se olen, mutta aina vain sitä vaaditaan. Siksi joskus vihastun ja leikin idioottia niin, että koko suoritus menee vähän mönkään. Yleensä en kuitenkaan malta, koska tiedän saavani ylimääräisiä porkkanoita ja taputuksia onnistumisesta. Voittaminen, tai ainakin parhaiden joukkoon pääseminen on helppo homma. Ei tarvitse kuin totella ratsastajaa, joka kilpailuissa on aina se paras ja osaavin mahdollinen.

Hevosen elämään kuuluu paljon muutakin. Nimittäin ruoka, josta olen kovin tarkka. Syön ruohoa kesäisin aidanraoista ja uhittelen sellaisille kolleegoilleni tarhassa, jotka yrittävät pölliä sapuskani. Syön kaurasekoitusta karsinassa, ja uhittelen sellaisille ihmisille, jotka tukkivat huoneeseeni, karsinaan ruoka-aikana. Syön muilta hevosilta varastettua kuivaa heinää tarhassa, ja uhittelen sellaisille hevosille, jotka aikovat ottaa omansa takaisin. Ruoka on minun. Kaikki ruoka. Pidän ruuasta ja tarvitsen sitä, koska olen mestarihyppääjä.Joskus erilaiset sedät ja tädit tulevat katsomaan minua. He ovat ihmisiä, joiden tehtävä on laittaa minulle kengät jalkaan, katsoa hampaitani ja joskus jopa pistää minua vähän niskaan. Muut kutsuvat heitä eläinlääkäreiksi ja kengittäjiksi. En pelkää kumpiakaan, koska ei tarvitse. Edes pistäminen ei tunnu, ellein oikein ajattele asiaa, ja paarmanpuremakin on kipeämpi ja inhottavampi.
Koska olen menestynyt uranainen, minun elämääni kuuluvat myös miehet, joita ihmiset kutsuvat oreiksi, niin se menee. En yleensä pidä niistä, koska ne ovat sivistymättömiä hormonihyrriä, ja ajattelevat vain sitä yhtä asiaa. Meidät hevoset on kuitenkin rakennettu niin, että joinain aikoina nimen omaan tahdomme lapsia, omia varsoja, ja siihen tarvitaan oriita. Minäkin pidän lapsista, ja joskus saan varmasti moniakin omia pienokaisia, joita hoidan yhdessä oman hoitajani ja omistajani kanssa.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. American Legacy evm
ko, recm, sk.cm,
ii. Secret Delight evm
ko, recm, sk.cm,
iii. Daredevil evm
ko, recm, sk.cm,
iie. Sanibel evm
ko, recm, sk.cm,
ie. Dalila evm
ko, recm, sk.cm,
iei. Devious evm
ko, recm, sk.cm,
iee. Delilah evm
ko, recm, sk.cm,
e. Antarktica evm
ko, recm, sk.cm,
ei. Sargent evm
ko, recm, sk.cm,
eii. Aftershock evm
ko, recm, sk.cm,
eie. Serenity evm
ko, recm, sk.cm,
ee. Elaiza evm
ko, recm, sk.cm,
eei. Exclusive evm
ko, recm, sk.cm,
eee. Zafira evm
ko, recm, sk.cm,

Selenan isä American Legacy on 170cm korkea rautias estepainotteinen trakehner-ori, joka myytiin jo alle 2-vuotiaana Saksasta Suomeen potenttiaalisena kisa- ja jalostusorina. Tottahan tuo orin kasvattaja puhuikin silloin ja kertaakaan ei orin nykyisen omistajan ole tarvinnut katoa ostostaan. Tämä herra nimittäin kisaa kansainväliselläkin tasolla 150cm luokkia ja on myös sijoittunut niissä kohtuullisen monta kertaa. Ikäähän tällä orilla on jo 20-vuoden verran ja kisoja siis on tosiaankin enää vain noin yksi kuukaudessa jos sitäkään, mutta edelleen herralla riittää virtaa kisata ja sijoittua. Tämä ori on myös kantakirjattu ensimäisellä palkinnolla ja jälkeläisiä herralle on siunaantunut kokonaiset kaksitoista kappaletta. Omistajan mukaan muutama jälkeläinen saattaa tulla lisää eläkkeelle jäännin jälkeen, mutta se nähdään sitten.
Isänisä Secret Delight oli 169cm korkea rautias estepainotteinen trakehner-ori, joka kumminkin kisasi silloin tällöin myös koulukisoissa helppoja luokkia. Tämä ori oli monen mielestä melkein kotimaansa Puolan tunnetuin estehevonen ja sitä kyseltiinkin ahkerasti jalostukseen ympäri Eurooppaa. Omistaja oli kumminkin sitä mieltä, että niin kauan kuin hänestä riippuu, niin oria ei jalostukseen käytetä. Silloisen omistajan kuoltua ja orin vaihdettua omistajaa pakkohuutokaupassa, ori päätyi Saksaan, jossa se keräsi vielä lisää mainetta estekisoissa, sekä pääsemällä kantakirjaan ensimäisellä palkinnolla. Loppujen lopuksi jälkeläisiä tälle herralle kerkesi kertyi neljä kappaletta, kunnes ori kuoli luonnollisesti vanhuuteen 24-vuoden iässä ja paljon kunniaa itselleen keränneenä.
Isänemä Dalila oli 168cm korkea ruunikko trakehner-tamma, joka kisasi ahkerasti painotuslajissaan esteillä. Tamma syntyi ja asui koko elämänsä Saksassa, mutta kävi myös muissa Euroopan maissa keräämässä ihailijajoukkoa kisamatkojen ohessa. Dalila siis oli jo nuoresta saakka hyvin tunnettu estepiireissä ja hyvin moni alan ammattilainen halusikin varsan juuri tästä tammasta kasvamaan talliinsa. Tamman omistaja oli kumminkin omalla tavallaan "pihi" Dalilan jalostuskäytössä ja juuri sen vuoksi varsoja syntyikin loppujen lopuksi vain kolme kappaletta ja nekin hyvin tarkoin valituista yhdistelmistä. Tamma eli pitkän ja onnellisen elämän 15-vuotiaaksi, kunnes kuoli eräissä esteratsastuskisoissa kaaduttuaan esteen päälle.

Selenan emä Antarktica on 165cm korkea kimo trakehner-tamma, joka toimii omistajansa yleispainotteisena kisaratsuna kotimaassaan Saksassa. Mitenkään erityisen hyvin tämä tamma ei ole pärjännyt kummassakaan lajissa, mutta silti joitain yksittäisiä ja isoja kisojakin on tullut voitettua. Vaikka kisamenestys ei olekkaan huimaa, niin Antarktican lempeä ja äärimmäisen miellyttämisenhaluinen luonne tekevät siitä kumminkin todella hyvän rotunsa edustajan ja siksi tammaa ollaan käytetty satunnaisesti myös vammaisratsuna niin sanotun harrastuksen tavoin. Jälkeläisiä tälle tammalle on kerennyt kertyä kolme kappaletta ja enempää tuskin on enää tulossakaan, onhan neidillä ikääkin jo 18-vuotta ja kisauraakin se on pikku hiljaa lopettelemassa kokonaan.
Emänisä Sargent oli 167cm korkea musta estepainotteinen trakehner-ori, joka kisasi ja asui kasvattajansa omistuksessa koko elämänsä Saksassa. Alun perin ori oli tarkoitus myydä jollekin asiantuntevalle trakehner-kasvattajalle jatkamaan sukuansa, mutta kasvattajan jahkailtua myyntipäätöstä orin 3-vuotispäivään saakka, ei kasvattaja enää oria raaskinut myydä. Tämä päätös osoittautuikin enemmän kuin hyväksi kasvattajan kannalta, sillä ori hyppäsi esteitä pelottomasti jopa 160cm luokkia ja pärjäsikin luokissaan erinomaisesti. Ennen luonnollista kuolemaansa 25-vuotiaana, ori kerettiin kantakirjata kotimaassaan toisella palkinnolla ja sille kerkesi kertyä jälkeläisiä seitsemän kappaletta.
Emänemä Elaiza oli hyvin kaunis 169cm korkea kimo estepainotteinen trakehner tamma, joka vaihtoi elämänsä aikana omistajaansa valitettavan usein, milloin mistäkin syystä. Kovinkaan paljoa tamma ei siis kerennyt elämänsä aikana kisata, eikä siis näin ollen hankkia nimeä itselleen, mutta muutamia isojen kisojen voittoja pitkin Eurooppaa tammalta löytyy kisakalenteristaan. Loppujen lopuksi tämäkin neiti sai sen viimeisen ja pysyvän kotinsa 16-vuotiaana, kahdenkymmenenviiden eri kodin jälkeen ja siellä Elaiza laitettiinkin kisaeläkkeelle ja sille teetettiin yksi varsa. Onnellista elämää tamma sai elää viimeisessä kodissaan aina 20-vuotiaaksi saakka, kunnes se lopetettiin jalkaongelmien vuoksi.
C: *lumienkuli*

Syntynyt Varsan tiedot Isä Kotipaikka
17.05.2011 o. This Is My Secret F Toyboy om. Frida
16.11.2011 o. Ex-Secret F Mr. Ex om. Sieppari
01.10.2011 t. Fortunia F Simply Sensational om. Joe
05.01.2012 t. Secret Lousiana F Louis D'Aragon om. Gabi
09.02.2012 t. Love On Top F Twinfight om. hansku
20.02.2012 t.Earthbound Euphoria F Secret Frolic om. Yogi
22.08.2012 t. Scarlett F Remnants om. Aka
23.12.2012 t. Elena F Silky Brick om. kioto
04.10.2013 t.Swansonia F Maecenas om. bill
. om.

Päiväkirja & valmennukset

Estevalmennus, valmentajana Melina
Astuessani maneesiin, Selena oli hienosti lämmitelty. Kasatessani esteitä Frida teki työtä tamman kanssa käynnissä ja ravissa. Halusin nähdä hieman, miten yhteistyö toimii sekä ratsastajan ja hevosen tyyliä. Selena näytti innokkaalta, ehkä turhankin. Aloitimme sarjaesteestä. Frida teki kovasti töitä hevosen kanssa, ja Selena hyppäsikin nätisti sarjan. Sanoin Fridalle, että voisimme ottaa suoraan muurin ja pystyesteen mukaan. Sarja sujui hienosti, vauhti kiihtyi hieman liikaa muurille tultaessa. Frida sai kuitenkin tilanteen haltuun ennen muuria, ja ylitti hienosti sen. Selena kuumui, ja venytti askeleet liian pitkiksi, jolloin muurin ja pystyesteen välille tuli vain viisi estettä. Ihmeen kaupalla tamma selvisi yli. Otimme uusiksi, ja saimme tilanteen korjattua. Lisäsimme rataan loput neljä estettä: portin, toisen kahden esteen sarjan sekä pystyesteen. Korotin myös hieman esteitä. Muurin ja pystyn väliin saatiin nipin ja napin tungettua kuusi askelta, vaikka Selenan makuun ajatus oli huono. Muurin jälkeen he tulivat portille, vauhti kiihtyi jälleen. Frida pidätteli tammaansa, hypystä tuli ilmava. Ennen sarjaa Frida sai hienosti koottua Selenan, ja tamma hyppäsi varsin nätisti sarjan. Viimeinen pystyeste oli peräti 160 korkea, ratsukko selvitti senkin hienosti. Valmennus meni kaiken kaikkiaan hyvin, Selenan kuumuminen ei loppujen lopuksi kauheasti haitannut. Samaan malliin jatkakaa harjoituksia, niin hyvä tulee.

Estevalmennus, valmentajana weem
Selenalle olin rakentanut seitsemän esteen radan, jonka suorittaminen oli tämänpäiväisen valmennuksen aihe. Ratsukko sai itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen lähteä hyppäämään rataa, ilman mitään kiirettä jokainen tie rauhallisesti ja huolellisesti suorittaen. Selena oli ehkä vähän hämmentynyt tällaisesta stressittömästä radasta, ja meinasi pariin kertaan lähteä turhan kovaan laukkaan, mutta ratsastaja sai hyvin otettua tamman takaisin. Suorituksen jälkeen keskustelimme radalla ilmenneistä vaikeuksista, ja ehdottelin pieniä parannuksia ratsastukseen. Pienen tauon jälkeen ratsukko sai tulla radan uudestaan, ja tällä kertaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman lyhyillä teillä. Nyt Selena oli enemmän elementissään, räjähtävästi hypäten ja laukaten läpi radan. Kerran tamma kompuroi esteen jälkeen, mikä aiheutti seuraavan esteen pudottamisen, mutta muita virheitä ei radalla sitten ollutkaan. Loppuun ratsukko sai vielä hypätä yksittäistä estettä muutaman kerran, ja tehdä sitten itsenäisen loppuverryttelyn.

Estevalmennus, valmentaja Kaneli
Saapuessani maneesiin, olit jo verrytellyt Selenaa mukavasti. Laukkailitte vielä hetken sillä aikaa, kun raahasin esteitä juuri teitä varten maneesiin. Pystytin teille noin 8 estettä, joista rakensin pienen radan. Verryttelyhypyt aloitettaisiin oikeasta suunnasta hypäten ristikkoa. Selenean korvat kääntyivät heti estettä päin innostuksesta, vihdoinkin sitä asiaa! Fridan tehdessä rauhoittavia puolipidätteitä estettä lähestyessä, tamma alkoi kuumua. sait kuitenkin pideltyä sitä hyvin juuri viimeisillä askeleilla, joiden ansiosta hyppy sujui hyvin. Tulitte vielä useaan kertaan verryttelyestettä minun korottaessa sitä korkeammaksi pystyksi. Lopulta este lähenteli 140cm, joka sujui teiltä taas hyvin. radan olin rakentanut 150-160cm korkeuteen, joten pääsitte tositoimiin. Esteitä lähestyessä tulitte mukavalla perustemmolla, mitäs nyt Selena näytti innostuvan tästä radasta ja yritti kaasutella varsinkin pitkillä väleillä. Oikein ajoitetut pohjeavut ja puolipidätteet saivat tammasi pysymään hallinnassasi. Hypyt pysyivät hyvinä koko loppu radan ajan, ja ne olivat pyöreitä, joissa tamma käytti selkäänsä hyvin. Radan jälkeen tulitte luokseni ja kuuntelitte kommenttini. Loppuverkassa tamma oli rauhallinen ja rentoutui mukavasti.

Estevalmennus, valmentaja Mari H
Selenan kanssa aloitettiin tunti puomeilla. Kaunis tamma liikkui innokkaasti eteenpäin, ehkä jopa turhan innokkaasti. Ratsukon kanssa tehtiin myös paljon siirtymisiä, joilla varmistettiin, että tamma oli hyvin kuulolla ennen isompia esteitä. Rakensin ratsukolle ensin kaksi estettä, molemmat pystyjä. Selena hyppäsi nämä ongelmitta ja hyvällä tyylillä. Rakensin muutaman lisäesteen: muurin, okserin ja trippelin, joille laitoin jo korkeutta vähän enemmän. Selena lähestyi ensimmäistä estettä, muuria, korvat hörössä ja hyvässä tempossa. Hyppy onnistui hyvin ja käännös seuraavalle esteelle tuli myös hyvin. Toinenkin este ylitetettiin puhtaasi, mutta sitten Selena päätti laittaa kaasun pohjaan. Kolmannelle esteelle tultiin vauhdilla, ja ponnistus lähti aivan liian kaukaa. Koska kyseessä oli trippeli, kaukaa ponnistaminen kostautui ja viimeinen puomi putosi. Ratsukko sai tulla esteet heti uudelleen, huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa. Kun vauhti säilyi hiljaisempana ja ratsastajalla oli mahdollisuus vaikuttaa ponnistuspaikkaan, hyppy onnistui täydellisesti. Suunnittelin maneesin esteistä vielä lyhyen radan, jonka ratsukko tuli. Rata sujui hienosti, kun ratsastaja ei päästänyt Selenaa rynnistämään, vaan piti tamman kurissa.

Estevalmennus, valmentaja Veera
Selena ja Frida lämmittelivät estevalmennusta varten.Kimo tamma tanssahteli kauniisti uraa pitkin, heti ensimmäiseksi kysiynkin Fridalta mikä on ratsukolle hankalaa, tämä kertoi että tamman kuumuminen vaikeuttaa asioita ja se että hevonen vaatii pohjeavut juuri oikealla hetkellä, nyökkään. Rakennan muutamia suurempia ja muutamia pienenpiä esteitä. Lämmittelyn jälkeen aloitamme 80 senttisellä muurilla ja huomaan että hevosen hyppytekniikka hipoo täydellisyyttä. Huomautan että Frida myötää liian vähän ja pyydän ratsukon ylittämään esteen uudelleen. Nyt sekä ratsastaja että ratsu ylittävät esteen hyvin, joten kehotan ylittämään 130 senttisen sarja esteen. Ratsukko pääsee yli hyvin ja pääsemme tositoimiin. 160 senttinen "vesi pressulla" varustettu muutenkin kirjavan värinen pysty ei tuota hevosessa ihmetystä vaan ylittii helposti taitavalta ratsukolta. Laitan ratsukon hyppäämään seuraavaksi pitkän ja korkean trippelin jonka viimeinen puomi putoaa, toisella yrityksellä ratsukko pääsee kuitenkin yli hyvin. Myös suurikokoinen kirjava sarja tuottaa pieniä vaikeuksia, mutta lopulta yli päästään. Viimeisenä kunnollisena esteenä toimii 160 senttinen pysty este jonka yli kaunis kimo suorastaan liitää. Lopuksi ratsukko hyppää pienistä pystyistä koostuvan sarjan muutamaan kertaan niin ravissa kuin laukassakin, siinä ei, kuten arvata saattaa, ollut ongelmia. Jätin ratsukon jäähdyttelemään ja poistuin kentältä.

Kilpailukalenteri

sijoituksia 100kpl
13.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
15.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
18.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
14.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/40
15.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/40
18.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
18.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
22.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
26.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
28.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
28.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
30.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
09.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
13.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/40
10.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
03.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/40
06.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
09.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
15.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/100
11.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
14.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
28.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
30.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
15.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/50
05.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
06.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
08.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
24.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
25.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
22.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
24.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 7/50
31.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
04.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
01.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
03.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
04.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
06.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
14.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
16.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
17.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
21.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
27.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
08.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
08.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
12.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
29.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/50
18.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
18.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
02.08.2010 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/40
07.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/28
09.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/28
02.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
04.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
08.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/41
10.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/41
16.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/28
17.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/28
26.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
27.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
28.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
26.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
02.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
05.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
06.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
14.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
15.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
16.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
11.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
13.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
24.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
17.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
17.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
20.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
22.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
24.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/40
27.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
02.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/50
04.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/50
08.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
27.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/29
18.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/50
24.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
25.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
17.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/60
28.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/28
06.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
29.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/86
14.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
13.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/60
06.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/50
04.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
04.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
08.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
30.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
18.10.2011 - kutsu - ERJ - 150-160cm - 5/29
28.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
14.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/40
28.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
17.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
19.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30

ETUSIVU | HEVOSET | ESITTELY | TOIMINTA
Webdesign © Pirdila     Faconde on virtuaalitalli!