Mileda Roth, kuollut 03.01.2015

       
© Gestuet Haemelschenburg

Virallinen nimi: Mileda Roth, "Milli" Syntynyt: 25.05.2011 (14v.) 4v 25.10.2011
Rek.nro: VH12-021-0160 Rotu & sukupuoli: Trakehner & Tamma
Säkäkorkeus: 170cm Väritys: Tummanrautias
Kasvattaja: Rothenburg Omistaja: Frida, Faconde
Painotuslaji: Esteratsastus Koulutustaso: ko:HeA, re:160cm

Meriitit

EV-II
(Palkittu elokuun ERJ-tilaisuudessa ERJ-III palkinnolla pistein 5+50+12,25+10,6+2,5=80,35p.)
Palkittu elokuun YLA tilaisuudessa YLA2-palkinnolla pistein 35-35-24-35=129p.
Palkittu joulukuun ERJ tilaisuudessa ERJ-I palkinnolla pistein 6+41+18+20+15=100p.

Luonnekuvaus

Hei terve siellä, joko mennään?
Olen Mileda Roth, tämän tallin hurjapää! Rakastan villiä nelistystä, varsinkin kun saan ihmiset juoksemaan epätoivoisesti perässäni. Vauhtini taatusti kääntää jokaisen pään, sitä ei käy kiistäminen. Olen synnynnäinen kiitäjä, jollei se jo tullut selväksi. Okei, löytyyhän minusta se rauhallinen puoli, sosiaalinen hevonen. Kaksijalkaiset inhoavat tapaani karata kiinniotosta, mutta muuten olen varmasti oikein rakastettava. Vaikka ihmiset kovin yrittävät pitää pintansa ja torua minua toimistani, minulla on salainen ase! Kauniit, upeat, ehdottomasti tallin suloisimmat silmäni. Kun käännän sulavalinjaisen pääni kohti, kannattaa varautua hiljenemään. Takuuvarma keino on katsoa ihmistä oooikein suurin silmin, niin kovaksikeitetyinkin tallimestari heltyy. Ulkona en piittaa sateesta, tykkään näyttää tuulen tuivertamalta. Lempipaikkani? Täytyy sanoa, että laidun se on. Minä olen se, joka villin laumamme yllyttää vauhtiin. Jotkut tosin eivät arvosta vauhdin hurmaa, ei sovi arvolle kuulemma. Olen tallissa hyvin rauhallinen, annan ihmisten hoitaa hoitamisensa kaikessa rauhassa. Joskus on käynyt mielessä pikkuisen piipahtaa ulos avoimesta tallinovesta, mutta hillitsen itseni kiitettävästi, eli en petä luottamusta. Sitä paitsi nautin ihmisseurasta, täytyy myöntää, vaikka liikunkin kuin tuuli enkä aina malta pysähtyä. Harjaamiseni on helppoa, olen miellyttävä hevonen, ainakin toimin esimerkillisesti. Harjaani ei kuitenkaan kosketa! Lookin täytyy säilyä. No, jos on pakko, niin annanhan minä sen kamman kanssa hääriä. Ihmisiä en kiusaa, se ei ole kivaa, seurauksena on vain moitteita ja pahaa mieltä. Uusia tuttavuuksia tapaan mielelläni, enkä unohda käyttää lumoavaa katsettani. Varustaminen ei ole suosikkivaiheeni, mutta pysyttelen kiltisti paikoillani, kunnes olen valmis. Viimeistään kun suitset tuodaan eteeni, tiedän että nyt ollaan menossa.

Kouluratsastus on ihan ok ja yritän aina parhaani, oli kyseessä mikä tahansa laji. Tässä vaan ei viiletys käykään, pitää totella ratsastajaa kurinalaisesti ja perusteellisesti. Keskityn hommaan omasta mielestäni aika hyvin ja onhan se ihanaa saada kehuja ja herkkuja hyvästä työstä. Joskus en ihan jaksaisi ja saatan hiukan oikoa kulmia sun muuta, mutta pyrin silti pitämään tasoni korkealla. Inhottavaa on, jos ratsastaja on huonolla tuulella, silloin ei mikään luonnistu. Hermostun helposti, jollei kättä pidetä hiljaa ja ohjia kiskotaan turhaan. Silloin alan nykimään päätäni. Jos kaikki toimii ja ratsastaja tietää mitä tekee, pidän pääni oikein kauniisti kaarella. Pitää muistaa myös väläytellä uskomattomia silmiäni kuvaajille, jotta mahdollisimman moni ymmärtää, kuinka suloinen olenkaan. Taputukset ovat parhaita, siinä vaiheessa tiedän olevani kaikista paras! Joo, koulu on kivaa, mutta esteitä minä tosiaan rakastan, palavasti, todellisesti, aidosti. Ainoa harmi on, että en silloinkaan saa nelistää kuin villihevonen ja näyttää hyppytaitojani supervauhdissa. Epäilen syyksi, etteivät kentän laidalta katselevat ihailijani pystyisi näkemään suoritustani käsittämättömän vauhtini vuoksi. Hyppääminen on silti mahtavaa. Radalla hallittu laukka ja itsevarmuus johtavat hienoon ponnistukseen, enkä anna ratsastajalle syytä murehtia. Liitelen kevyesti esteen kuin esteen yli ja annan tosissani kaikkeni. Maastossa tunnen olevani vapaa, tosin ratsastaja selässäni, mutta kuitenkin. Astun mielelläni ja rohkeasti metsän varjoon, eihän siellä ole mitään pelättävää. Kerran olen pikkiriikkisen säikähtänyt yhtä mäyrää, mutta normaalisti en epäile liikkua luonnossa. Joskus saan laukata maastossa, siitäkös innostun. En unohda huomioida satulassa istujaa, vaan hallitsen haluni nelistää villisti. No, saatanpa yhden tai kaksi riemunpukkia heittää, mutta lupaan enkelisilmineni käyttäytyä kunnollisesti.

Kisapaikoilla olen aina innostunut ja hyvinkin reipas. En ole hermoilevaa hevostyyppiä, vaan odotan vuoroani valmiina näyttämään taitoni. Jos ratsastajani hermostuu, yritän yleensä rauhoitella häntä, mikäs siinä on odotellessa. Kun radalle päästään, uhkun itsevarmuutta ja voimaa, olen valmis kiitämään kuin tuuli. Estekentillä hoidan homman kotiin, olenhan luotu juoksemaan, hyppäämään ja juoksemaan. Tiedän olevani taitava ja poseeraankin kaikenmaailman kuvaajille. Pitäähän ratsastajan voida olla minusta ylpeä. Jos minun varmasti jo kiiltävää karvaani täytyy vielä puunata, niin pidän huolen, että näytän esimerkkiä kaikille kilpakumppaneilleni ja seison paikoillani ylväästi, kohutut silmäni kauas horisonttiin suunnattuna. Jos huomaan jonkun irvivän minulle, huiskautan häntääni välinpitämättömästi ja käännän katseeni toisaalle. Jossain vaiheessa saatan alkaa taas kaipaamaan trendikästä tuulen tuivertamaa lookiani, joten huomaamattomasti ravistan päätäni ja tarkistan tuloksen mieluiten lähimmän trailerin sivusta heijastuvasta kuvajaisestani.

Kuljetuskoppiin menen hetken tiirailun jälkeen. Inhoan sitä synkkää pimeää, joka lastausrampin päässä värjyy. Pienellä rohkaisulla ja mieluusti tietenkin herkulla astelen koppiin jo ihan tyynesti. Sisään päästyäni aina muistankin, ettei tätä tarvitse epäillä, olenhan tehnyt tämän sata kertaa aiemminkin. Ulos päästessäni kummastelen paikkaa, jos mieleeni ei tule, että missä nyt ollaan. Hermostumaan en tässäkään kyllä rupea, uudet paikat on ihan kivoja, kunhan saa vähän tutustua. Parastahan olisi, jos minut ulosottamassa olisi itse omistajakultani. Jos siellä tosiaan on hän, hörähtelen innoissani ja kerron mielelläni miten matkani sujui.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Raven Crest
ko, recm, sk.cm,
ii. Phalo Crestevm
ko, recm, sk.cm,
iii. Renascentevm
ko, recm, sk.cm,
iie. Platitudeevm
ko, recm, sk.cm,
ie. Raven Talesevm
ko, recm, sk.cm,
iei. Revelutionevm
ko, recm, sk.cm,
iee. Dragon Tears evm
ko, recm, sk.cm,
e. Milandra
ko, recm, sk.cm,
ei. Magrahd's Sonevm
ko, recm, sk.cm,
eii. Mahrahdevm
ko, recm, sk.cm,
eie. Elaine Droofevm
ko, recm, sk.cm,
ee. Migaritaevm
ko, recm, sk.cm,
eei. Weffering IIIevm
ko, recm, sk.cm,
eee. Srielka Mieevm
ko, recm, sk.cm,

Raven Crest on komea ruunikko trakehner ori, jolta löytyy säkäkorkeutta 173cm. Ravuksi kutsuttu hevonen on elementissään esteillä, ja taidot riittävät GP-tason esteradoille. Kouluratsastus ei kiehdo Rapua pahemmin, ja se osaa helpon A:n ohjelman. Ratsuna se on yhteistyöhaluinen, mutta ei mikään automaatti. Raven Crest on ajoittain haastava kaveri, joka vaatii pientä komentamista, jotta alkaa käyttäytyä nätimmin. Orilta ei löydy pahemmin jälkeläisiä. Kilpailuradoilla on tullut kahmittua sijoituksia.
Phalo Crest on kansainvälisesti menestynyt, Ranskalaista perää oleva ruunikko. Phalo Crest oli luonteeltaan hieman äkkipikainen ja kuuma, mutta taidokas ori, joka oli mainio suurten luokkien hyppääjä. Kentällä ketterä ja vauhdikas ori siitti lähestulkoon 50 jälkeläistä, joista on ollut niin käyttöön kuin näyttöön. Jälkeläisten seassa on ollut näyttelyhevosia, kansainvälisesti hyvin pärjänneitä kilpahevosia ja siitoshevosia.
Ori Renascent, legenda. Se menestyi kaikessa mihin ryhtyi: esteet, kenttäkilpailut ja kouluratsastus sujui menestyksekkäästi. Komea ori jätti jälkeensä miltei 170 jälkeläistä, joukkoon on mahtunut keskitasoista kilpahevosta ja hieman menestyksekkäämpää kilpailijaa.
Platitude-nimeä kantava tamma sopii sukuun kuin nenä päähän: se on rohkeana tunnettu kimo GP-tason esteratsu. Edes tamman suvussa ei ole valittamista. Platitude osoittautui myös hyväksi ja huolehtivaksi äidiksi, se kasvatti varsansa hyvin vieroitukseen asti. Tamma on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja neljä jälkeläistä on kantakirjattu myöskin ensimmäiselle palkinnolle.
Raven Tale ei ole kilpakentiltä tutuksi tullut nimi, vaan sen nimeen törmää useimmiten sukutauluissa. Tämä siitostammana ollut rautias on keskitasoinen hyppääjä, jolla kuitenkin on taipumusta kieltoihin. Muuten mukavaluonteinen, joskaan ei itsevarma ja hieman häslä tamma on mukavasta suvusta. Jälkeläisissä on ilmennyt samanlaisia luonteenpiirteitä kuin äidissään ja tamman jälkeläisistä mainittakoon komea ori Event Tale, läsipää aivan kuten äitinsä, on ollut erinomainen siitosori ja se on ihan mukavasti kenttäratsastuksessa pärjännyt, vaikka ei olekkaan kilpaillut kansainvälisesti kuin muutaman kerran.
Yönmusta Revelution omasi erinomaiset liikkeet. Kaunisliikeinen ori on kilpaillut hyvin tuloksin niin esteillä että koulussa. Ori ehti siittää 9 jälkeläistä, jotka ovat pärjänneet todella hyvin. Jälkeläisistä löytyy voittajian lajiin kuin lajiin. Orin elämä jäi ikäväkyllä lyhyeksi, sillä se jouduttiin lopettamaan 12 vuotiaana pahan suolikiertymän vuoksi.
Dragon Tears on lähinnä Japanissa tunnettu nimi, siellä se kilpaili esteillä vuosia menestyksekkäästi. Jalkavamman myötä siitä tehtiin siitostamma. Tämä kaunis tamma sai yhteensä 9 varsaa, ja viimeistä varsaa varsoessaan se menehtyi.

Milandra eli Mila on varsin sievä rautias tamma. Estepainotteisella Milalla on 167 senttimetriä säkäkorkeutta ja se on Saksalaista perää. Tamma on arvonsa tunteva hevonen joka on selkeästi selviytyjä-tyyppinen. Kuitenkin käsiteltäessä rauhallinen ja järkevä. Tamma on kilpaillut isoissa luokissa hyvin tuloksin.
Magrahd's Son on estekentillä tunnettu suurten luokkien hyppääjä. Rautias trakehner ori joka kilpaili ahkerasti 160cm luokissa ympäri maailmaa. Oria ei käytetty siitokseen kovin tiuhaan, siltä on tiedossa alle 15 jälkeläistä.
Magrahd on korkeasukkainen liitokavio joka herätti ihastusta kouluratsuna. Se haali itselleen kasan hyviä sijoituksia ennen kuin siirtyi siitoskäyttöön ja pääsi pikkutytön lellittäväksi eläkepäivilleen. Orin jälkeläisillä on ollut taipumusta suureen kokoon ja komeaan rautiaan väritykseen.
Elaine Droof on useissa eri lajeissa kilpaillut tamma. Sen kilpailumenestys on ollut keskivertoa. Tammalla oli kipakka ja malttamaton luonne, ja se oli emänäkin hieman kiirehtivä: varsat syntyivät aina edes hieman etuajassa. Nopeasti tamma olikin jalkeillaan tuuppimassa jälkikasvua ylös. Tammalla on kahdeksan jälkeläistä, jotka kilpailevat lähinnä esteillä ja kenttäratsastuksessa.
Ruunikko Migarita on estepainotteinen tamma. Se kilpailee esteillä 140cm luokissa ja kouluratsastuskilpailuihin sattuessaan se suorittaa Vaativan B:n ohjelmaa. Tammaa ei ole käytetty vielä siitoksessa kuin kolmen varsan verran, mutta siltä on odotettavissa lisää jälkeläisiä, joiden arvellaan pärjäävän erinomaisesti esteillä ja kenttäratsastuksessa.
Weffering III on saksalaista sukua oleva musta ori. Se on kilpaillut kenttäratsastuksessa menestyksekkäästi, vaikka kenttäuransa alussa se kaatuikin kesken suoritusta märällä nurmella, mutta ratsastaja ja ratsu selvisivät säikähdyksellä. Kuuliaisena ja rauhallisena tunnettu ori on siirtänyt luonteenpiirteitään jälkikasvulleen, ja sen jälkeläisistä on tullut rohkeita kilparatsuja.
Srielka Mie on myöskin täysin saksalainen kilpahevonen. Ruunikko tamma suoritti hieman normaalia pienemmästä koostaan huolimatta isojakin esteratoja virhepisteittä, ja se on ollut myös oivallinen siitostamma. Se jouduttiin lopettamaan 22 vuotiaana toistuvien ähkyjen seurauksena.

Syntynyt Varsan tiedot Isä Kotipaikka
22.10.2011 t. Milangrita F Meglonoth Steeds om. Frida
03.01.2012 t. Mistral F Six.Nothing PB om. Taru.
06.02.2012 o. Disco Boom F Bilestar om. Taru
13.01.2013 o.Maestro F Jambalaya Kira om. TuuliaT.
26.04.2013 t. Milena F Cordeau Bay om. Kiiu
10.05.2014 t. Milac Gredna F Dark Gilrain om. Cannabia
22.03.2014 o. Malikhi F Lejeune Steeds JaanaK.
. om.

Päiväkirja & valmennukset

Estevalmennus, valmentajana misery.
Milli oli melkoisen reipas alkuverryttelyssä ja tuntui että ratsastaja sai tosissaan pidätellä. Tamma ei kuitenkaan lähtenyt käsistä vaan oli kovin innoissaan. Luultavasti tamma kyllä rauhoittuu kun pääsee purkamaan alkuun suurimmat paineet. Pienet verryttelyesteet Milli pudotti lähes poikkeuksetta ja taisi pitää niitä säälittäviä ristikoita pilkkanaan. Kun estekorkeus nousi niin alkoi Millikin nostella jalkojansa. Lähinnä treenasimme sarjaesteitä/suhteutettuja erilaisilla väleillä. Eniten ongelmia tuotti lyhyempi väli, sillä Milli ei mielellään lyhentänyt askeltaan vaan olisi mennyt mielummin pitkässä muodossa. Pitkät välit olivat helpoimmat. Tammalla on paljon kapasiteettiä ja oikein hieno hyppytyyli. Vauhdista saisi lähteä pois ja enemmän keskittymistä ratsastajaan. Ratsastaja hoiti osuutensa hyvin ja istui rauhallisesti kuuman hevosen selässä.

Estevalmennus, valmentajana Veera A.
Alkulämmittelyssä Milli oli hieman hermostunut, mutta selvästi valmis töihin. Se kiemurteli paikallaan satulavyötä kiristäessä, ja lähti enemmän kuin innoissaan liikkeelle. Käynti oli reipasta ja matkaataittavaa. Alkuravit olivat ajoittain epämääräisiä pyröhdyksiä, ja useiden volttien ja pääty-ympyröiden jälkeen saatiin kuitenkin tempo tasaiseksi. Milli seurasi jännittyneenä esteiden kokoamista. Aloitimme puomi- ja kavalettiharjoituksilla, jotka menivät nappiin. Siirryimme pystyesteistä ja okserista tehtyyn sarjaan, jolloin Milli alkoi keskittyä heti paremmin kun päästiin kunnolla asiaan. Vauhtia riitti, mutta muutaman huolimattoman ponnistuskohdan valitsemisen jälkeen sinun piti tehdä puolipidätteitä ja hidastaa tamman vauhtia. Milli hieman ärtyi, heitti päätään muutaman kerran ja kiemurteli, mutta puolipidätteistä ja pidätteistä oli hyötyä, sillä sitten alkoikin huolellisesti valitut ponnistamiset. Annoin luvan lisätä vauhtia halutessanne ja lisäsin harjoitukseen muutaman esteen. Muutaman kerran lähestyitte estettä vastalaukassa, mutta korjaus sujui mainiosta. Kun lopullinen harjoitusrata oltiin hypätty muutamaan otteeseen, puhtaasti tietenkin hieman haastavammista esteistä huolimatta, sait aloittaa loppulämmittelyn. Olette toimiva ratsukko, onnea tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin.

Estevalmennus, valmentaja Mari H
Milli oli jo lämmitelty kun saavuin tapani mukaan hiukan myöhässä tallille. Aloin heti asetella maneesin puomeja ja esteitä. Fridan kanssa oltiin sovittu, että Millin kanssa treenataan erilaisia ratoja. Niimpä asettelin esteitä niin, että niistä sai aikaan vaikka minkälaisia tehtäviä. Aloitimme kuitenkin niill puomeilla, jotka tamma menikin hyvin, ilman turhia kolautteluita. Verryttely hypyissä Milli alkoi jo innostua, ja ratsastaja sai tehdä kovasti pidätteitä, jotta innokas tamma pysyi käsissä. Onneksi Millioli kuitenkin yhteistyönhaluinen, eikä kiihdytellyt aivan holtittomasti. Ensimmäinen rata sisälsi vähän haastavenpia esteitä, kuten muuri, vesiesteen ja trippeleitä. Milli hyppäsi kuitenkn iloisesti ja varmasti, eikä tuijotellut erikoisen näköisiä esteitä ollenkaan. Toiseen rataan kuului tiukkoja kurveja ja ahtaita välejä. Tämä rata vaati paljon ratsastajalta, jonka piti osata laskea askeleet oikein joka väliin. Muutamia pikku virheitä tuli, mutta puomit pysyivät kannattimillaan ja tamma käsissä. Viimeinen rata oli suunniteltu aikaratsastusradaksi, joten nyt ratsukko pääsi näyttämään nopeutensa. Milli ottikin tästä kaiken irti ja kiiti radan läpi kuin tuli hännän alla. Ratsastaa ei onneksi vauhti pelottanut ja rata sujui puhtaasti. Milli on selvästi oikein oiva estehevonen.

Estevalmennus, valmentajana Carolina
Frida teki omatoimisen verryttelytuokion sillä aikaa, kun rakensin kentälle kaksi ristikkoa, pystyn ja kaksoisesteen. Siirsin muutaman laukkapuomin pitkille sivuille ja jätin Fridan veryttelyalueen hetkeksi rauhaan. Katselin, kuinka Frida verytteli Millin kanssa ja neuvoin vähän, mitä kannattaa tehdä esteverryttelynä. Sitten kun Frida ja Milli olivat saaneet veryttelyn loppuun, kannoin vielä yhden esteen veryttelyalueelle sillä aikaa, kun ratsukko käveli esteen ympärillä. Aloitimme toimet. Ensimmäisenä käytiin läpi perusteellisin este - ristikko. Olin nostanut ristikon entuudestaan korkealle, joten siinä oli haastetta. Milli sai kokeilla laukkapuomeja. Se laukkasi hyvin, vähän arvioiden, ja sai lopulta oikein hyvän kontrollin laukkaan. Siirryimme ristikolle, ja päätin, että voisimme kokeilla hieman erilaista jumppatreeniä. Ensimmäiseksi este ylitettiin tavallisesti. Sitten pyysin, että Frida ja Milli lähtisivät hidastamaan laukkaa. Kehotin Fridaa tekemään muutamia ympyröitä ennen hyppyä hitaassa laukassa, ja vasta, kun hyppytie oli suora, hän sai antaa Millin mennä tavallista laukkaa. Frida sai sitä seuraavassa tehtävässä mennä kovaa ja hidastaa tavalliseen laukkaan esteen luona. Siirryimme ristikolta pienimuotoiseen rataan, ja Frida sai vapaasti hypätä kolme estettä - pystyn ja ristikot. Hän teki työtä käskettyä, ja neuvoin vielä taivuttamaan Milliä kaarteissa. Sitten annoin Fridan hidastaa ratsunsa kanssa, ja aloimme käydä perusasioita kaksoisesteestä. Frida lähetti Millin matkaan, ja tamma hyppäsi esteet hyvin. Aloimme hioa jumppasarjojen välisiä laukka-askelmia, ja pian kokonaisuus meni varsin mallikkaasti. Frida keskittyi siihen, että piti selkänsä suorassa ja kokosi Millin takaosan myös väliaskeleella. Milli hyppäsi tarmokkaasti heti, kun se kulki koottuna jokaisen välin. Annoin ratsukolle lepotauon, ja selitin samalla, mitä olimme hakemassa. Lopulta kokonaisuus oli hyvä ja sain lisättyä pari ylimääräistä volttia ohjelmaan. Päätin testata tavallista rääkkiäni, joka usein löysi helposti ratsastajien heikot puolet. Frida sai ratsastaa vapaasti oman radan, ja tarkkailin häntä jokaisen esteen luona eri mielellä. Täten löysin epäkohtia, joita piti hioa. Fridasta ei paljoa korjattavaa löytynyt, ja hevonenkin kulki hyvin. Lopulta rata alkoi sujua kokonaan hyvin ja epäkohdat lähtivät. Kehoitin Fridaa treenailemaan kaksoisestettä useasti.

Estevalmennus, valmentajana Veera
Tummaruunikko puoliveritamma, Milli, ja sen ratsastaja, Frida,alkoivat lämmitellä kentällä käynnissä. Minä kokosin tällä välinesteitä, sillä tarvittaisiinhan niitä estevalmennuksessa. Kokoanräikeän muurin, haastavan kolmois sarjan, okserin ja pystyn. Aluksiesteet ovat 80 senttimetrin korkeudessa, ja lämmitellyt ratsukkohyppää ne erittäin helposti. Muutamaan kertaan tässä korkeudessaratsukon hypättyä teetän heillä erikoisilla väleillä erilaisiakavaletti tehtäviä. Milli sekoaa askelissaan vain kerran. Kavalettienjälkeen jatkamme taas esteillä jotka ovat nyt 120 sentissä. MuuriaMilli hiukan arasteli, onhan se aika reikeä, mutta muut esteet tammasuoritti kuin vettä vaan. Ratsukko hyppää esteet tässä korkeudessapariin kertaan. Nostan esteet 160 senttiin ja ratsukko hyppää nekerran. Tämän jälkeen ratsukko saa kävellä hetken, kun minä raahaannykyiset esteet pois ja kokoan kentän keskelle pystyesteen, se on 80senttiä korkea. Käskytän ratsukkoa tekemään kahdeksikkoa, sen keskellähypätään pysty. Laukka vaihdetaan esteen päällä. Tämä harjoitus eituota ongelmia, ja lopetamme työskentelyn helppoon tehtävään, toisinsanoen suoralla linjalla olevien kolmen, vain 50 senttisen, pystynhyppäämiseen, sen jälkeen jätän ratsukon jäähdyttelemään.

Estevalmennus, valmentajana Gibran
Kaunis tummanruunikko tamma lämmitteli kentällä liitäen pienten esteiden yli. Onneksi kentällä oli vielä edelliseltä ratsastajalta jäänyt esteen, joten minun ei tarvisisi kuluttaa aikaa niiden rakentamiseen. Kyselin Fridalta oliko Milli hänen mielestään lämmennyt, koska omissa silmissäni tamma ainakin näytti vetreältä ja pehmeältä. Frida vastasi myöntävästi ja minä nostinkin esteet 130 senttimetriin ja aloitimme harjoitukset. Kentällä oli sopivasti kolmen sarja ja muutama yksittäinen okseri. Voisimme siis harjoitella sarjojen hyppäämistä. Milli olisi kovasti halunnu kaahottaa eteenpäin kun ratsukko lähti lähetsymään ensimmäistä yksittäistä okseria. Fridalla oli täysi työ pidellä tammaa ja ensimmäinen este menikin vähän niin ja näin. Seuraavalle Frida sai Millin onneksi rauhoittumaan ja este ylitettiin mallikkaasti. Nyt oli vuorossa kolmoissarja. Milli höristi korviaan ja sen jalat tamppasivat kentän hiekkaa innoissaan, kun Frida ohjasi sen kohti esteitä. Kehotin ratsastajaa istumaan tiukasti satulaan ja pidättämään enemmän istunnalla. Tämä toimikin huomattavasti paremmin ja Milli kuunteli hyvin mitä siltä pyydettiin. Ensimmäinen este ylittyi hienosti ja Frida laski esteiden väliin kolme laukka-askelta. Toinenkin este ylittyi hyvin, mutta toisen ja kolmannen välissä Milla heitti päätään ja laukka rikkoutui hieman sen vuoksi. Hyppy lähti hieman liian myöhään ja ylin puomi putosi. Ratsukko teki pääty-ympyrän sillä välin kun nostin puomin paikoilleen ja lähti yrittämään uudelleen. Tehtävä suoritettiin muutamaan otteeseen ja lopulta se alkoi luonnistua. Milli alkoi olemaan hyvin kuulolla ja koko pieni rata ylitettiin mallikkaasti. Kokonaisuutena valmennus meni oikein hienosti ja ratsukko pääsee taidoillaan vielä pitkälle!

Estevalmennus, valmentajana Suvi
Valmennuksen aluksi ratsukko sai verrytellä melko itsenäisesti käyttäen hyväkseen kentällä olevia puomeja ja jumppasarjaa. Milli eteni oikein mukavasti ja oli hyvin kuulolla. Välillä Frida sai tammaa hieman rauhoitella kun vauhti meinasi kiihtyä. Varsinainen hyppääminen suoritettiin tänään vinoilla lähestymisillä ja kaarevilla linjoilla. Vinoon hypätessä Milli taisi epäillä kuskin milenterveyttä ja koetti itse korjata lähestymisen suoraksi. Fridan napakalla ratsastuksella ratsukko kuitenkin ylitti vaaditut esteet hieman vinosti ja Milli hyppäsi loppujenlopuksi oikein nätisti. Seuraavaksi rastukko sai treenata kaarevilla linjoilla hyppäämistä. Milli meinasi hieman innostua huomattuaan edessään suuren okserin, mutta Frida rauhoitti tamman voltilla ja okseri hypättiin mallikkaasti. Loppuun tarkistettiin vielä laukanvaihtojen toimivuus esteen päällä ja suoriuduttuaan mallikkaasti siintäkin sai ratsukko siirtyä ravailemaan. Selvästi fiksu hevonen joka hyppää hyvällä tekniikalla. Kunhan vauhti pysyy aisoissa ja hevonen ei pääse itse päättämään lähestymisistä tämä pari on varmasti vaarallinen vastustaja kisoisssa!

Estevalmennus, valmentajana Hanne
Ratsukon verryteltyä itsenäisesti aloittelimme itse valmennusta siirtymisin. Tammalla oli rutkasti virtaa ja vaikka meno näytti hillityltä, näki ratsastajan ilmeistä, että neidissä oli pideltävää. Milli oli liikkuessaan lumoavan kaunis. Yleensä puoliveriset tuntuivat kaikki olevan sellaista peruskauraa, samannäköisiä ruunikoita, mutta Millissä oli jotain persoonallista. Erityisesti huomioni kiinnittivät sen upeat, suorastaan naisellisen kauniit silmät. Tamma teki siirtymiset yllättävän hyvin ja siinä oli selvästi myös kouluhevosen vikaa. Ennen estetyöskentelyä verryttelimme vielä hieman laukassa tehden estehevoselle hieman epätavallisempaa harjoitusta. Ratsukko sai nostaa laukan mistä kohtaa uraa tahansa ja sopivasta kohtaa kääntää radan poikki kentän keskelle, johon tehtiin pysähdys laukasta. Aluksi tamma näytti tyrmistyneeltä ja se oli selvästi kummissaan yllättävästä pysähdyksestä. Kehotin ratsastajaa tiivistämään istuntaansa ja pitämään erityisesti vatsalihakset tiukkoina pysähdyksessä. Viimeisillä kerroilla tamma viimein pysähtyi, joskin muutamien käyntiaskeleiden jälkeen. Käskin ratsastajan kehua tammaa ja pääsimme siirtymään esteille. Tänään työskentelesimme perusteellisesti jumppasarjalla ja olinkin rakentanut toiselle pitkälle sivulle viiden esteen sarjan, jota korottaisimme hiljalleen. Pidemmittä puheitta aloitimme tulemalla sarjalle oikeassa kierroksessa laukassa. Tamma meinasi vähän lähteä käsistä ensin, joten ratsastaja käänsi sen pääty-ympyrälle, mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Kun laukka oli tasatahtista, he tulivat uudelleen sarjalle ja se sujui oikein hyvin. Tamma työskenteli hyvin jaloillaan ja pysyi rytmissä ratsastajan myötäillessä hyppyjä. Nostimme estekorkeutta ja tamman jalkatyöskentely tuntui vain paranevan mitä korkeampia hyppäsimme. Lopetimme onnistuneeseen sarjaan ja päästin ratsukon ravailemaan kevyessä ravissa loppuverryttelyjä. Kehotin ratsastajaa houkuttelemaan tammaa pohkeilla ja ohjilla venyttämään kaulaansa eteen ja alas, jotta selkälihakset pääsevät venymään kunnolla. Loppukäynnit ratsukko jäi kävelemään itsenäisesti.

Estevalmennus, valmentajana Melle
Saavuin valmentamaan komeaa trakehnertammaa ratsastajineen. Frida kertoi jo verrytelleensä ratsunsa, joten pääsimme aloittamaan työnteon hyvissä ajoin. Alkuun pyysin Fridaa ratsastamaan keskiympyrällä ravia, ympyrän vastakkaisille puolille olin kyhännyt maapuomit ja nyt ratsukon tuli laukassa laskelmoida kummallekin puomille sama askelmäärä. Milli selvästi innostui esteistä, neuvoin Fridaa istumaan rauhallisesti syvälle satulaan ja pitämään itsensä mahdollisimman hiljaa selässä. Tehtävä alkoi luistamaan ja tasainen tempokin löytyi. Tehtävää tultiin viellä noin 80cm esteillä, eikä se tuottanut juurikaan ongelmia. Olin kasannut maneesiin kahdeksn esteen radan, jota pienen tauon jälkeen alettiinkin jo hyppäämään. Ensimmäisen kerran rata tultiin noin 100cm korkeudella. Toisen esteen hyppyyn Milli lähti hieman kaukaa ja näin ollen seuraavalle tuli hieman lähelle, mutta muuten rata sujui pienestä epätasaisuudesta huolimatta hyvin. Neuvoin ensikerralla olemaan rennompi kädestä, sillä vaikka Milli vauhdikkaalta vaikuttikin, ei pitäisi jäädä liikaa pidättelemään. Nostin esteitä 130-140cm tasolle ja päästin ratsukon jälleen vauhtiin. Nyt Frida korjasi pienetkin virheet hienosti ja ratsukko selviytyi radasta todella mallikkaasti. Päätimme, että hypyt saivat riittää, sillä ratsukko näytti olevan niin hyvässä terässä emmekä halunneet rasittaa Milliä turhaan. Loppuraveissa taivuteltiin hevosta viellä avotaivutukseen ja ratsastettiin eteen-alas, tämä sujui oikein rennon letkeästi. Jatkakaa Millin kanssa samaanmalliin !

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Akita
Olin lupautunut Fridalle avuksi Millin kanssa. Ekaa kertaa pääsisin sen suloisen nappisilmä tamman luo! Olin ollut innoissani koko viikon ja odottanut malttamattomana. Fridan joku tuttu oli tulossa ratsastamaan, eikä hän kerennyt itse tulla laittamaan hevosta kuntoon ja Fridakin oli kiireinen. Siispä siksi he pyysivät serkuntyttöä hoitamaan hevosta. Kun vihdoin olimme tallissa, pääsin hakemaan Millin ihan itse. Nappasin tamman riimun ja narun ja lähdin matkaan. Katselin laitumia läpi, kunnes tärppäsi. Siellähän se söpö Milli ravaili ja koitti villittää kavereitaan. Minua alkoi vähän pelottaa mennä sinne, mutta avasin kuitenkin portin. Huusin tamman nimeä ja piilotin narun ja riimun selkäni taakse. Tamma huomasi minut ja tuli lähemmäs. Kuinka suloista, se tulee vastaan! Sujautin riimun sen päähänja olin aikeissa napsauttaa narun kiinni, kun se lähti viipottamaan ihan eri suuntaan. Minua alkoi kiukuttaa. Kiukutti oikein todella! Lähdin uudelleen tammaa kohti ja se alkoi taas tulla kohti. Tällä kertaa en olisi niin sinisilmäinen. Tosin se ei auttanut. Milli kääntyi vähän ennen minua ja juoksi karkuun. Taas. Aina sama juttu.. Jonkun ajan päästä olimme jo päässeet talliin asti. Aloin harjata tammaa ripeästi. Se katseli minua melko uteliaan näköisenä, suurine suloisine silmineen. Taputin sitä kaulalle ja nostin kavion. Se nousi yllättävän hyvin, vaikka ihan muuta ajattelin. Takakavioiden kohdalla oli sitten enemmän työtä. Ne painoivat hirveästi! Ihan kuin se olisi tahallaan pitänyt niitä niin painavina. Minua ärsytti, mutta annoin asian olla ja hain kamman. Tamma vastusteli minkä kerkesi. Mikä sitä oikein riivasi? En enää koskaan tule hoitamaan tätä! Okei, en kyllä itsekkään usko tuohon äskeiseen. Rauhoituin ja kokeilin uudelleen. Tamma antoi harjata nyt paljon helpommin. Taputin sitä ja kehuin myös. Lähdin hakemaan satulaa. Nostin sen minua paljon korkeamman hevosen selkään melkein vaibatta. Se meinasi nimittäin kahdesti tippua niskaani, koska en yltänyt laittamaan sitä kunnolla. Onneksi sain sen kuitenkin jollain lailla selkään. Milli odotti ihanan rauhallisesti ja kärsivällisesti varusteluani. Kehaisin kuinka ihana tamma on ja hain suitset. Tamma laski vähän päätään, että saisin suitset sen päähän ja silloin Fridan kaveri tulikin jo talliin. Hän laittoi suitset loppuun ja lähti kentälle. Jäin hetkeksi katsomaan, mutta pian äiti jo tuli hakemaan

,

Kilpailukalenteri

sijoituksia 101kpl
07.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
12.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
04.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
05.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
09.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
29.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
29.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
30.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
25.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
26.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
30.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
28.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/39
11.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
14.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
15.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/50
17.06.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/50
06.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
07.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
08.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
24.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
25.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
20.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/50
24.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 7/50
30.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
01.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
14.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
17.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
19.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
20.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
24.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
27.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
09.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
11.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
26.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/50
27.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
28.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/50
29.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/50
30.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
30.07.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/50
01.08.2010 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
02.08.2010 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/40
03.08.2010 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/40
03.08.2010 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/40
08.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/28
09.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/28
11.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/28
02.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
02.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
03.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
07.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/41
08.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/41
12.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/41
13.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/28
14.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/28
26.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
29.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
01.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
05.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
06.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
14.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
14.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
21.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
24.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
22.08.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/60
20.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
15.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/40
26.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/28
28.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/28
29.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/28
06.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
07.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
26.09.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/86
11.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
15.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
13.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/50
14.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/50
17.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/50
13.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/60
17.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 7/60
18.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/60
18.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/60
11.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/50
23.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 6/40
29.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
04.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 2/30
28.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
29.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
01.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 4/30
05.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/40
31.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
01.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
18.10.2011 - kutsu - ERJ - 150-160cm - 1/29
29.10.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/30
15.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/40
16.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 5/40
27.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
28.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/30
19.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
22.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 1/30
04.11.2011 - kutsu - ERJ - 160cm - 3/20
30.06.2013 - kutsu - ERJ CUP - 160cm - 12/166
18.10.2011 - kutsu - NJ - pv tammavarsat - 3/9 irtoSERT, JS
14.01.2012 - kutsu - NJ - trakehner tammat - 1/11 LKV1 irtoSERT --> MVA-SERT, JS

ETUSIVU | HEVOSET | ESITTELY | TOIMINTA
Webdesign © Pirdila     Faconde on virtuaalitalli!